Kun kurssi alkoi, ensimmäinen tunteeni ryhmäesseestä oli positiivinen. Ajattelin, että useiden ihmisten näkökulmia ja lukeneisuutta yhdistämällä saadaan monipuolinen ja syvällinen essee. Myös työmäärä jakautuu, kun on useampi kirjoittaja.
Nyt, kun esseen kirjoitusprosessi on noin puolivälissä, kävimme ryhmämme kanssa pienen facebook-keskustelun siitä, miten olemme kokeneet esseen työstämisen ryhmänä. Koimme, että esseenkirjoittamisessa kuuden hengen ryhmässä on muutamia hyviä puolia, mutta valitettavasti miinuksia löytyi enemmän.
Kun kirjoittajaryhmä on iso, ideoita ja tekstiä tulee paljon. Kaikilla ryhmäläisillä on kuitenkin hieman erilainen tapa jäsentää ajatuksiaan ja ymmärtää essee kokonaisuutena. Ajatukset esseen "punaisesta langasta" ja rakenteesta saattavat siis jokaisella olla vähän erilaiset. Vaikka suunnitelma olisikin tehty, yksityiskohtien jäsentyminen on kaikkien mielissä erilaista. Siksi koimme, että on vaikeaa pysyä kärryillä siitä, mitä muut ovat ajatelleet. Moni meistä koki, että on haastavaa kirjoittaa vain "palasia" esseeseen, tasapainoilla omien ajatusten ja muiden (oletettujen) odotusten välillä. Kun joku muu on aloittanut kirjoittamisen, on vaikea saada ajatuksesta kiinni ja lähteä jatkamaan niin, että tyyli pysyisi samanlaisena ja tekstistä tulisi eheä ja sujuva.
Jos olisimme voineet tavata kasvotusten useammin ja keskustella esseestä sen edetessä, yhteisen sävelen löytäminen olisi varmasti helpompaa. Kuitenkin yliopistomaailmassa, jossa jokaisella on omat kurssit ja aikataulut, yhteisen ajan löytäminen kuudelle opiskelijalle on yksinkertaisesti mahdotonta. Toisaalta drive-työskentely toimii tässä mielessä, kun työskentely ei ole aikaan tai paikaan sidottu. Kuitenkin tekstin laatu kärsii, kun asioita ei voi pohtia kasvotusten. Emme kokeneet, että netin kautta kirjoittaen käydyt keskustelut korvaisivat tätä yhteistä "brainstormausta".
Totesimme, että 2-3 opiskelijan ryhmäessee on yleensä toimivampi ratkaisu. Kuusi opiskelijaa omine aikatauluineen, taustoineen, kirjoitustyyleineen ja näkemyksineen on kuitenkin liikaa hyvän kokonaisuuden saavuttamiseen. Työskentely on ollut mukavaa ja antoisaa, ja olen hyvin iloinen ryhmämme aktiivisuudesta ja innosta kirjoittaa ja työstää esseetä. Pienemmällä porukalla kirjoittaminen olisi kuitenkin käytännöllisempää ja laadukkaampaa. Siten se voisi toimia myös parempana oppimistilanteena.
