Ensimmäinen luento oli mielenkiintoinen koonti
oppimisympäristöajattelusta. Tärkeimpänä koin didaktis-pedagogisen oppimisympäristön huomioimisen. Mielessäni
näen sen yläkäsitteenä kaikille muille oppimisympäristöille, koska didaktis-pedagoginen
näkökulma takaa sen, että oppiminen ja sen tukeminen ovat pääosassa opetuksen suunnittelussa
ja toteutuksessa. Jos opetuksen suunnittelussa mennään oppimisympäristön
valinta edellä, itse oppiminen saattaa helposti jäädä uusien ideoiden,
laitteiden ja sovellusten jalkoihin. Jos taas ympäristöt, sovellukset ja
teknologia valitaan sen mukaan, mikä parhaiten kulloinkin palvelee oppimista,
ollaan oikealla tiellä.
Toinen mielestäni tärkeä asia oppimisympäristöistä
keskusteltaessa on mielestäni fyysinen
oppimisympäristö. Tuntuu siltä, että uusien sovellusten, laitteiden ja digitaalisen
kehityksen sekamelskassa itse fyysiset tilat jäävät helposti vähemmälle
huomiolle. Samanaikaisesti kuitenkin remontoidaan ja rakennetaan
koulurakennuksia, jolloin fyysisen oppimisympäristön huomioiminen on todella
tärkeää. Uudet, suuremmat ja muokattavissa olevat tilat ovat viime aikoina
herättäneet keskustelua, ja näyttää siltä, että myös fyysiset oppimisympäristöt
muuttuvat. (Katso esim. http://www.hameenlinna.fi/Kaupunki-info/Viestinta/Tiedotteet/Tuomelan-koulun-peruskorjaus-harjannostoajaisvaiheeseen/
). Esimerkiksi koulu ei muutu siis ainoastaan digitaalisen median
myötä, vaan muutosta tapahtuu myös muista näkökulmista. Fyysinen tila koulussa on se, jossa
suuri määrä ihmisiä on yhdessä samassa tilassa samanaikaisesti. Se voi tarjota
hyviä mahdollisuuksia ryhmätyöskentelyyn, vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön eri
ryhmien ja luokka-asteiden välillä. Toisaalta se voi pahimmillaan vaikeuttaa
yhteistyötä, tiloissa liikkumista ja keskittymistä. Siksi meidän tulevina
opettajina mielestäni tulisi huomioida myös fyysisen tilan tarpeet ja pohtia,
miten fyysinen oppimisympäristö voi palvella oppimista parhaiten. Samoin
sosiaalinen oppimisympäristö, johon kuuluu mm. vuorovaikutus ja ryhmän
ilmapiiri, on aivan yhtä tärkeässä roolissa opetuksen suunnittelussa ja
toteutuksessa.
Kriittinen
suhtautuminen kaikkeen – sekä vanhassa pitäytymiseen että muutokseen – on
siis mielestäni tärkeää opettajan työssä. Jos tavoitteet pysyvät kirkkaana
mielessä, voi opettaja tehdä oppimisympäristöihin liittyvät valinnat
perustellen, mikäli valinnanvaraa on. Mitään ei kuitenkaan tarvitse, tai
ainakaan kuuluisi, ottaa omakseen kritiikittä ja pohtimatta eri vaihtoehtoja.
En kirjoittanutkaan oppimisblogeista tähän postaukseen, mutta lisään kommentiksi pari ajatusta.. Olin yliopistolla eräällä verkkokurssilla mentorina, ja siellä yksi tärkeä oppimisen väline oli oppimisblogi, mikä toimi mielestäni oikein hyvin. Blogi on luonteva paikka reflektiolle ja metaoppimiselle.
VastaaPoistaUskoisin, että myös perusopetuksessa blogit voivat olla toimiva systeemi, esimerkiksi projektityöskentelyn yhteydessä, tai miksei myös ihan jatkuvasti luokan arjessa, mikäli aikaa kirjoittamiselle on säännöllisesti oppitunneilla. Blogeja voi myös hyvin soveltaa eri ikäisille oppilaille ja eri tasoisille kirjoittajille, ja ne voivat liittyä mihin aiheeseen tahansa (fiktiivisiä tarinoita, oman oppimisen pohdintaa, päiväkirja tietyn käsityön etenemisestä jne.)
Mitä mieltä muut olette blogien käytöstä oppimisessa?
Omassa harjoitteluluokassa blogia käytettiin luokan tiedotusvälineenä, mikä oli ihan ovela systeemi. Luokalla oli blogiin yhteiset tunnukset, ja sinne kirjattiin mm. läksyt, oppilaiden terveisiä ja muita huomioita jokapäiväisistä asioista.
VastaaPoistaBlogi voisi hyvinkin toimia oppimispäiväkirjan tapaan. Ongelmallisimmaksi koen kommentoinnin, joka on sekä blogien vahvuus että heikkous. Kommentoinnin saa toki pois tai rajattua tietylle kohdejoukolle, jos niin haluaa. Jos tavoitteena olisi esimerkiksi oppilaiden välinen vuorovaikutus ja toisten blogien kommentointi, voi käydä niin, että keskustelu on pystyynkuollutta tai "ihan kiva"-tyyppistä. Hommaan olisi kehitettävä porkkana, jolla blogin päivittäminen ja tekstien kommentointi olisi oikeasti hauskaa ja motivoivaa.
Monesti tuntuu, että luokkien blogit ovat vain kanavia, joilla tiedoitetaan koulun arjesta koteihin. Tämäkin on toki tärkeää, mutta tuntuu ettei sillä varsinaisesti tueta oppimista. Blogi on tapa kertoa, mitä olemme koulussa oppineet. Blogia pystyy varmasti käyttämään monella tavoin oppimisprosessissa, mutta itseäni mietityttävät myös ne haittapuolet.
VastaaPoistaYliopisto-opintojen aikana tämä on toinen kerta, kun kirjoitan blogia jonkin kurssin yhteydessä. Molemmilla kerroilla, kun blogista on tiedoitettu, olen vetäissyt kauhistuneena henkeä. Voin pohtia asioita yksin ja ryhmässä, keskustella ja kirjoittaa ajatuksiani. En kuitenkaan välttämättä halua jokaista pohdintaani kaiken kansan nähtäville nettiin. Toki tämä on hieman ristiriidassa sen kanssa, että ajattelen oppimisen olevan myös vuoropuhelua. Kuitenkin jokaisella pitäisi olla valta päättää, kuinka laajasti julkaisee ajatuksiaan. Oppilaita voi rohkaista esimerkiksi luokassa keskusteluun ja ajatusten vaihtamiseen, mutta blogi on huomattavasti julkisempi foorumi. Tämän takia sisäinen vastarintani nousee aina, kun minut pakotetaan pöytälaatikosta blogiin. Blogi voi tuoda oppimiseen uusia ulottuvuuksia, mutta joidenkin prosessia (pakotettu) julkisuus voi hidastaa.
Hyvä huomio! Minäkin koen blogit toisinaan vähän liian julkisiksi, ja mielummin keskustelen asioista kasvokkain, jolloin näen kanssakeskustelijoiden reaktiot samantien ja voin itse reagoida niihin. Blogien kohdalla kirjoitus lähetetään, ja sitten se on kaikkien lukijoiden "armoilla" kommentoitavaksi. Siksi blogienkin käyttöä täytyy miettiä tapauskohtaisesti, aiheen mukaan. Toki blogikirjoittelussa toimii erilainen keskustelukulttuuri kuin kasvokkain keskustelussa, joten niitäkin taitoja on harjoiteltava erikseen. Koulussa olisi tärkeää käydä yhdessä oppilaiden kanssa pohtia blogikirjoittelun sääntöjä ja kommentointikulttuuria.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista(Uusi yritys kommentin lähettämisessä :'D)
VastaaPoistaAllekirjoitan Pauliinan viimeisen virkkeen täysin. Blogin julkisuus asettaa helposti paineita. Mitä sopii sanoa? Kuinka asiani muotoilisin? Argumentoinko varmasti uskottavasti? Täytyykö tekstini olla muodollista ja tieteellisiin lähteisiin nojaavaa, vai voinko heittäytyä rempseäksi ja tuttavalliseksi? Heräävät kysymykset eivät välttämättä ole pahasta, sillä patistavathan ne kirjoittajan tarkastelemaan ulosantiaan kriittisesti. Omalla kohdallani tämä kuitenkin hidastaa kommentointia. Kynnys oman mielipiteensä jakamiseen kasvaa; onko asiani niin tärkeä tai merkityksellinen, että se kannattaa kirjoittaa julkisesti muiden näkyville?
Pienryhmäkeskustelut tuntuvat kovin erilaisilta blogissa kuin kasvotusten. Yleisesti ottaen mielipiteidenvaihto käy vilkkaampana, kun konteksti ei tunnu niin viralliselta, eikä oma kommentti tai mielipide jää julkisesti näkyviin.
Samoja ajatuksia täällä! Itsekin olen innostumisen sijaan lähinnä kauhistunut aina, kun kurssin suorittamiseen kuuluu blogin kirjoittaminen. Omien mielipiteiden esittäminen tuntuu paljon vaikeammalta täällä internetin ihmeellisessä maailmassa, kuin kasvotusten luennolla.
VastaaPoistaTästä johtuen ainakaan itselleni blogi oppimisen välineenä ei ole ehkä se kaikista parhain. Tuleehan tässä blogia kirjoitellessa prosessoitua luennon herättämiä ajatuksia, mutta eniten tulee ehkä keskityttyä siihen, mitä tänne julkisesti viitsii kirjoittaa ja mitä ei. Luentopäiväkirjaan asioiden rustaaminen olisi helpompaa ja enemmän sellaista matalan kynnyksen hommaa.
Mutta kuten monissa muissakin asioissa, joillekin tämä tapa voi olla se parempi ja antoisampi!
Olen kypsytellyt tätä blogin kirjoittamisajatusta. Luin aiemmin teidän muiden kommentit ja nyökyttelin tuosta kauhuissaan olosta ja paineesta blogitekstejä kohtaan. Kuitenkin erilaiset blogit on nykyään kovin suosittuja ja ihmiset lukevat niitä kiinnostuneina; hankkivat ideoita tai ajanvietettä. Hyvään blogiin jää koukkuun, tylsää blogia ei tule luettua yhtä päivitystä enempää. Yleisö valitsee, mutta ei tuomitse..? Ainakaan niin voimakkaasti, kun ehkä pelkäämme.
VastaaPoistaJos blogitekstejä opeteltaisiin krijoittelemaan jo alakoulussa osana opiskelua, kirjoittamista opetettaisiin ja verkkokeskusteluun kannustettaisiin, auttaisiko se vai tulisiko kommentoinneista ja teksteistä ns. pakkopullaa?