MOOC - Massiiviset avoimet verkkokurssit

Luennolla annettu tehtävä MOOCeihin liittyen..

Mikrokirja ”MOOCiin menevä nuorisotyö” lähestyy MOOCia nuorisotyönohjaajien näkökulmasta, mutta käsittelee massiivisia avoimia verkkokursseja kuitenkin hyvin yleiseltä tasolta. Nuoriso viettää paljon aikaansa netissä ja heille netin maailma on siten tuttua jokapäiväisessä arjessa. Jotta nuorisotyö voisi kohdata nuoret heille tutussa ympäristössä ja parantaa käsitystä nuorten maailmasta, on luontevaa käyttää kanavana verkkoa. Nuorisotyöntekijät kokevat tarvetta kehittää omaa digitaalista osaamistaan, jotta he voisivat tehokkaammin käyttää nuorisotyössä apunaan sosiaalisen median työkaluja ja tuottaa mediasisältöjä sekä tietysti ymmärtää nuorten mediakulttuuria entistä paremmin. Näihin digitaalista osaamista vahvistaviin tehtäviin MOOCit, eli massiiviset avoimet verkkokurssit toimivat oivallisesti koulutusvälineiksi. MOOCien etu on se, että ne ovat joustavia ajasta ja paikasta riippumattomia verkkokursseja.

Mikrokirjassa syvennytään MOOCien maailmaan ja lähestytään massiivisia avoimia verkkokursseja hyötyjen ja ongelmien näkökulmasta ja siitä, millainen ylipäätään on hyvä ja toimiva MOOC. Yksinkertaisesti MOOCien etu on siinä, että se säästää opetukselta aika- ja kustannusresursseja. Peruskursseja, joissa ei tarvita niinkään yksilöllistä ohjausta, voidaan pitää verkossa ja lehtorit vapautuvat muihin järkevämpiin tehtäviin. Ongelmiksi tekstissä listattiin MOOCien sopimaton käyttö ja yliopiston aseman horjuttaminen tutkintojen antajana. Sopimattomalla käytöllä tarkoitetaan sitä, että joskus opetus vaatii kehollista vuorovaikutusta eikä kaikkia keskusteluja voida käydä julkisesti.

Millaisia MOOCeja sitten kannattaa tehdä? MOOC vaatii paljon etukäteisvalmisteluja ja harkintaa siitä, kannattaako meidän laitoksen tarjota kyseistä kurssia. Jos kurssi on tarjolla muualla eikä omalla oppilaitoksella ole ylilyöntiasemaa aiheen tiimoilta opiskelijat todennäköisesti valitsevat laadukkaimman ja arvostetuimman kurssin toisen oppilaitoksen tarjoamana.

Mikrokirja tarjoaa erilaisia skenaarioita siitä, miten MOOCit voivat vaikuttaa opiskeluun tulevaisuudessa.

Skenaario 1: MOOCit haastavat perinteisen koulutuksen, jolloin koulutuksen järjestäjän tehtäväksi jää oman brändin myyminen ja koulutuksen laadun vartiointi ja vaaliminen.

Skenaario 2: MOOCit vapauttavat koulutuksen järjestävät keskittymään olennaisen osaamisen kehittämiseen. Tällöin kouluttajan lisäarvo määrittyy sen oman erityisosaamisen mukaan.

Skenaario 3: MOOCit mahdollistavat tiedon saamisen verkosta, jolloin opiskelija voi kokea, ettei koulutuslaitoksia tai virallisia tutkintoja tarvita.

Skenaario 4: MOOCien mahdollistaessa entistä voimakkaamman erikoistumisen, koulutuksen järjestäjien yhteistyö voi lisääntyä. Koulutuksia standardoidaan tutkinnoittain entistä pidemmälle.

Skenaario X: ilmentää kirjoittajan itsensä käsitystä MOOCien mahdollisuuksista. Hän kokee, että tiedon räjähdysmäisen kasvun voisi hallita MOOCien avulla, mutta tulevaisuuden tapahtua on mahdotonta oikeasti ennustaa.

 Oppijan näkökulma MOOC-pedagogiikkaan esiteltiin mikrokirjassa kirjoittaman omien kokemusten pohjalta. Hän oli osallistunut kahteen eri MOOC-kurssiin. Toisella MOOC-kurssilla opetus ohjasi opiskelijaa tutkivan oppimisen pariin ja opiskelijan työskentely ja asioiden käsittely tapahtui opiskelijan omalla blogisivustolla. Toisella MOOC-kurssilla tehtävät tarjoiltiin viikkokokonaisuuksina ja niitä oli jaettu pienempiinkin osiin. Viikoittain oli myös monivalintakysymyksiä, joilla opiskelija pystyi testaamaan oppimaansa.
Blogityöskentelyssä Korkalainen huomasi, että blogien avoimuus kaikella kommentoinnille nosti kynnystä kommentoinnille ja ylipäätään sille sisällölle, mitä blogeissa julkaistiin. Toisella MOOCilla, jossa tehtävät olivat yksittäisempiä, enemmän opettajalta oppilaalle suunnattuja, Korkalainen huomioi, että ajoittain opiskelijoiden kommentointi oli hyvinkin aktiivista, mutta sillä ei ollut kokonaisuuden kannalta juurikaan merkitystä. Massiivisen opiskelijamäärän vaikutus näkyi siis siinä, ettei keskustelu tuntunut kovinkaan merkitykselliseltä. Yhteenvedossa kiteytetään ytimekkäästi massiivisten verkkokurssien opiskelun tehokkuuden olevan kiinni opiskelijasta itsestään. Oma motivoituneisuus on avain asemassa pohtiessa sitä, miten paljon kyseiseltä kurssilta oppii.

 Korkalaisen, Timosen ja Tuuttilan tuottaman mikrokirjan argumenttien kanssa on helppo olla yhtä mieltä asioista. On aikalailla varmaa, että digitalisoituminen on yhä vahvemmin osana tulevaisuuden näkymää ja kustannustehokkuus on tärkeä osa koulutusta kehitettäessä. Yliopistoissa opiskelijan on mielestäni joka tapauksessa itse osattava kantaa vastuuta omasta opiskelustaan ja omista opinnoistaan, joten MOOCien käyttö ei sinällään muuta opiskelijan vastuuta opinnoistaan. Mahdollisesti kuitenkin opinnoista tippuminen ja syrjäytyminen voi tulla mahdollisemmaksi MOOCien yleistyessä..?

Lähdeaineisto

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/88901/978-952-456-189-1%20.pdf?sequence=1