Somesta ja sadoista sovelluksista

Viimeisellä luennolla kuulimme oppimisympäristöjen kehittämisen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.

Sosiaalisen median merkitys nykypäivänä on suuri, sekä hyvässä että pahassa. Aiemmissa blogiteksteissä ja kommenteissa painottuu ehkä selvemmin huolestuneiden tulevien luokanopettajien mietteet siitä pahasta puolesta. Kuinka estää somessa tapahtuva kiusaaminen, epäasiallisten tekstien tai kuvien julkaiseminen, toisten ihmisten kuvien käyttäminen… Uhkien ja huolien lista taitaa olla loputon. Tvt:n käytön lisääntyessä koulumaailmassa, täytyy muistaa opettaa lapsille ja nuorille myös kriittisyyttä sen suhteen. Tällä luennolla tuli kuitenkin esiin myös somen hyvät puolet, mahdollisuudet. Esimerkiksi facebookin ja twitterin välityksellä pystyy tavoittamaan suuren määrän ihmisiä pienessä hetkessä. Näiden palveluiden kautta voi luoda kontakteja, joita muuten ei tulisi luotua. Tällaiset kontaktit voivat auttaa esimerkiksi työnhaussa. Nämä some-kanavat voivat siis olla paikkoja ikään kuin markkinoida itseään.

Tulisiko tämän päivän lapsille ja nuorille opettaa sosiaalisen median hyödyntämistä esimerkiksi juuri työelämään liittyen? Olisko nuoren hyvä osata tehdä CV:n ja työhakemuksen lisäksi myös vakuuttava facebook-päivitys tai twiitti? Miksei. Mielestäni lapsille ja nuorille tulisi ainakin puhua internetin vaarojen lisäksi myös sen mahdollisuuksista. Kriittisyys on tietenkin hyvästä ja täysin paikallaan, mutta internet ja some ei saa muuttua lasten silmissä isoksi, vaaralliseksi ja hallitsemattomaksi möröksi, joka on pelkkiä uhkia täynnä. Kuten jo aiemmin todettu, kehitys kehittyy, eikä koulu voi jäädä laahaamaan perässä. Some on tätä päivää ja tulevaisuutta, joten lasten ja nuorten on parempi tottua siihen ja löytää sen mahdollisuudet, vaarojen tunnistamista unohtamatta. Facebookissa on tehty useampikin tempaus, joissa opettajat haluavat näyttää oppilailleen, miten nopeasti kuva tai teksti leviää somessa. Näissä kokeiluissa opetus lienee ollut se, miten nopeasti vaikkapa epäasiallinen kuva voi levitä kenen tahansa nähtäville. Jos somesta haluaisi näyttää sen parempaa puolta, voisi tämän kääntää päälaelleen. Luokka voisi kirjoittaa mukavan ja piristävän tekstin ja jakaa sen facebookissa nähdäkseen, miten monia ihmisiä he pystyvät sillä ilahduttamaan.

Luennolla pääsimme tutustumaan moniin erilaisiin sovelluksiin, joilla on mahdollista tukea oppimista. Näitä erilaisia sovelluksia on jo nyt olemassa valtava määrä, ja niitä kehitellään koko ajan lisää. Miten opettaja pysyy perillä siitä, minkälaisia sovelluksia on olemassa ja miten niitä käytetään? Yksi tapa voisi olla tvt-painotteiseen opettajille suunnattuun facebook-ryhmään liittyminen. Tällaisista ryhmistä voi saada hyviä vinkkejä erilaisten sovellusten käyttöön sekä siihen, mitkä sovellukset toimivat opetuskäytössä hyvin ja mitkä mahdollisesti eivät. Vaikka hyviä vinkkejä on helposti saatavilla, täytyy opettajan silti aina erikseen tutustua jokaiseen käyttämäänsä sovellukseen. Toiset sovellukset ovat helposti ja nopeasti käytettävissä, toiset vaativat enemmän aikaa ja vaivaa. Tässä jatkuvasti nopealla tahdilla kehittyvässä nykytilanteessa herää kysymys, kannattaako opettajan nähdä hirveästi vaivaa jonkin sovelluksen opetteluun, jos se kohta jo korvautuu lukuisilla muilla sovelluksilla. Monia sovelluksia voisi myös kehittää edelleen opetuskäyttöön sopivammaksi, mutta kannattaako tätä kehitystyötä tehdä, kun jatkuvasti ilmestyy uusia, parempia sovelluksia?

Jälleen pääsemme siihen ajatukseen, että koulun täytyy tulla kehityksen mukana, mutta maltillisesti. Kaikkea ei pidä opiskella sovelluksia ja sosiaalista mediaa käyttäen, eikä opettajan kannata halkoa hiuksiaan loputtomiin erilaisiin sovelluksiin tutustuen. Mielestäni maltillisuutta saisi tvt:n suhteen olla muuallakin kuin koulussa. Samaan tarkoitukseen ei tarvita kymmentä uutta sovellusta eikä kaiken kanssakäymisen pidä tapahtua älylaitteiden välityksellä. Hyödynnetään uusien laitteiden ja somen mahdollisuuksia, mutta järjellä ja maltilla!