Onko MOOCeilla mahdollisuuksia?

Torstain luentokerralla käsiteltiin massiivisia avoimia verkkokursseja, MOOCeja. Näille ilmaisille kursseille voi osallistua kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Osallistuminen on ilmaista ja opetus tapahtuu verkossa, esimerkiksi erilaisten videoiden avulla. Kursseilla osallistujat suorittavat tehtäviä ja koko kurssista on mahdollista saada todistus. Toiset ovat povanneet MOOCien mahdollistavan koulutuksen kaikille, kun taas joidenkin näkemyksien mukaan MOOCit voivat syrjäyttää perinteisen yliopisto-opetuksen. Mullistavatko avoimet verkkokurssit oppimisen vai ovatko vanhat käsitykset oppimisesta vain verhottu kauniisiin digiajatuksiin?

Oma kokemukseni MOOCeista on pikainen eikä kovin sävähdyttävä. Osallistuin Eliademyn järjestämälle Scratch-kurssille, mutta en koskaan suorittanut sitä loppuun. Olen yliopistossa opiskellut hieman ohjelmointia ja digiloikan innoittamana ajattelin tutustua graafiseen ohjelmointikieleen, jota voisi käyttää alakoulussa. Tarkoitus oli tutustua Scratchiin pienellä panostuksella ja tehdä tehtäviä harrastusmielellä. Mielestäni sivuston ulkoasu oli kuitenkin epäselvä: videoita oli täällä ja tuolla, linkkejä avautui monesta kohtaa ja liikkuminen paikasta toiseen sekavaa. Jostain syystä sekä tietokoneeni että tablettini latasi sivuja loputtomiin. Tosielämän opiskelujen kiireessä MOOC jäi ja vietin rajallisen vapaa-aikani aivottomasti Netflixissä.

Pikaisesta MOOC-kokemuksestani huolimatta ajatus massiivisista avoimista verkkokursseista on herkullinen. Voisin osallistua minkälaiselle kurssille vain, osallistujat voisivat olla mistä päin maailmaa tahansa ja voisin ajoittaa opiskeluni itselleni parhaaseen aikaan. Koko maailman tieto olisi hyppysissäni. Mutta onko MOOC kuitenkaan niin mullistava? Normaalisti istun (massa)luennolla yliopistolla, nyt saisin vastaavat tiedot tuijottamalla omaa digilaitettani. Miten oppiminen on parempaa MOOC-kursseilla? Vai onko MOOCien ydin vain niiden antamissa mahdollisuuksissa? On aika perinteistä ajatella, että oppimiseni nousisi aivan uudelle tasolle, kun itsenäisesti tuijotan ruutua. Aivan kuin tieto siirtyisi MOOC-videoista päähäni, muutamien tehtävien avulla.

Meidän on vaadittava digitaalisuudelta enemmän. Tietotekniikan tulisi palvella oppimista eikä vain verhota vanhoja temppuja näennäisesti uusiksi. Oppiminen on yksilöllinen polku, jota tieto- ja viestintätekniikan tulisi tukea. Mitä yksilöllistä on massiivisessa verkkokurssissa? Ehkä olemme vasta loikanneet digioppimisen ensimmäiselle portaalle ja esimerkiksi MOOCeilla on mahdollisuus kehittyä erilaisia oppijoita tukevaksi opiskelumuodoksi. Erilaisilla digitaalisilla oppimateriaaleilla voisi olla mahdollisuus mukautua kullekin oppijalle sopivaksi: minun polkuni näyttää tältä, mutta naapurin digilaite näyttää samaa aihetta eri tavoin. Vaikka MOOCeissa on paljon positiivista, näen ne silti omassa lokerossaan oppimisen tukena. Tällaisenään ne eivät räjäytä koko oppimishistoriaa uusiksi. Kaikkea oppimista ei voi siirtää laitteiden kautta tapahtuvaksi. Ainakin toistaiseksi (ja toivottavasti ikuisesti) tärkeimmät hetket ovat aitoja ihmisten välisiä tilanteita. Silloin kun emme voi piiloutua älylaitteen taakse, ei oppiminenkaan voi tapahtua vain tekniikan välityksellä. Onko MOOCeilla mitään mahdollisuuksia tukea oppimista jollakin uudella tavalla?